Alkuvuoden catch up

"Elämme mielenkiintoisia aikoja."

Mistäs sitä oikein aloittaisi? Selailin muistin virkistykseksi instapostauksia (@pirtsakanpaivakirja), sillä minulla ei ole mitään hajua mitä tein esimerkiksi tammi- ja helmikuussa... Tammikuu meni rauhallisissa merkeissä ja flunssakierteen karkottamisessa. Herkkulakko tuntui haastavalta, pahinta oli suklaasta luopuminen. Loppukuusta teimme ihanan viikonloppureissun Tallinnaan, mikä sen parempaa kuin käppäillä raikkaassa pakkasilmassa vanhan kaupungin katuja ja syödä hyvää ruokaa. Sitä pointtia unohtamatta, että herkkulakko ei koske ulkomaanreissuja!

Helmikuussa tuntui olevan jonkin verran vastoinkäymisiä; lomasuunnitelmat takkusivat, hevosten kanssa ei oikein sujunut ja työharjoittelupaikoista ei saanut vastauksia. Pienessä ahdistuskuplassa liikuntakin jäi, joten suurin lohtu olikin ihana Dipsy. ❤️
Pikkuhiljaa asiat lipuivat parempaan suuntaan, mutta jouduin myös sanomaan heipat lempparihepalleni Spotille. Se oli kova paikka, sillä Spot oli minulle se hevonen, jonka selässä tunsin olevani kotona. Onneksi sille kuuluu ilmeisesti ihan hyvää uudessa kodissa.
Helmikuun lopussa ostimme lentoliput Bangkokiin ja suunnittelimme reilun kahden viikon reissua. Onneksemme emme olleet vielä varannut majoituksia, sillä sitten iski korona. Lentolippujemme kohtalo on edelleen auki, lentoyhtiötä kun ei saa mistään kiinni...

Maaliskuussa elimme Caprin kanssa edelleen taantumakautta ja kaikki tuntui tosi hankalalta. Estepuolella mieltä piristi ihana viisivuotias Kuikka, jonka kanssa oli joka tunti super hauskaa! Edelleen nuoret hevoset ovat ihan mun lemppareita, ne ovat niin rehellisiä ja yrittävät niin kovin. Kuskilla on helpompaa kun on yhtä kujalla kun hevonenkin. 😄Maaliskuun alussa Thaimaan reissun peruuntuessa ajattelimme ensin lapin reissua varasuunnitelmaksi, mutta koronan yltyessä päätimme vain pysyä kotona. Henkisesti sai taas laittaa palikoita uusiksi, kun piti opetella elämään kotirottana. Itselläni on kyllä loistava tuuri siinä mielessä, että IKEAlla riittää kyllä töitä ihan niin paljon kun jaksaisi vain tehdä. Kotona olen saanut myös kouluhommat tehtyä, oikeastaan tänään voin virallisesti todeta kesäloman alkaneeksi sen saralla.

Huhtikuussa alkoi yksinolo jo hieman luonnistua, enkä enää ahdistunut toimeettomasta olosta. Olen uskaltanut antaa itselleni aikaa vaan olla ja löhötä sohvalla. Hävettää myöntää, mutta mun uusi guilty pleasure on tempparit... Niitä katsellessa tulee aina ihmeteltyä miten monenlaista porukkaa meitä täällä maan päällä onkaan.

Toukokuussa olen ehtinyt pitää jo ensimmäisen kesälomaviikon töistä. Vietin sen parhaalla mahdollisella tavalla, eli tallilla. Lähinnä siivoilin vinttiä, hevosten ruokakuppeja sekä pihaa. Itseäni huvitti, kun kuuratessani juuriharjalla lantaa irti seinästä mietin muiden ihanaa mielikuvaa tallihommista. Olisipa se vain heppojen silittelyä ja ratsastamista... Toisaalta tykkään kyllä tehdä myös noita ei-niin-mieluisia hanttihommia, eipä tarvitse stressata kun voi aivottomasti vaan hinkata seiniä. Jokainen palautuu tavallaan. 😆

Tästä eteenpäin suunnitelmissa on tehdä paljon töitä, palailla liikunnan pariin (olen ollut pitkään rauhakseltaan jalkojen kipeydyttyä) ja tietenkin heppailua. Kesäkuussa on kankikurssi, jossa toivottavasti pääsen kokeilemaan taas astetta vaikeampia juttuja, jännää! Ehkä rajoitusten hellittäessä pääsisi myös ratsastamaan vähän koulurataa ja sitä kautta etsimään kadoksissa ollutta rutiinia. Katsellaan, en tälle kesälle aseta sen kummempia tavoitteita, sillä ei sitä yhtään tiedä mikä on lopputulema näin mielenkiintoisena aikana. Onneksi on oma pieni perhe, joka pysyy kasassa kävi miten kävi.