Ratsastustyylin remontti

Pohdiskelua omasta tekemisestäni.

Kesän aikana olen ratsastellut rennosti, lähinnä maastossa. Siellä on tullut pohdittua, omaa ratsastusta ja apujen käyttöä. Olen aina ollut omasta mielestäni liian äkkipikainen ratsastaja. Etenkin tiettyjen hevosten kanssa suutun turhan helposti, jolloin koko hommasta katoaa järjestelmällisyys. Jätän helposti apuja turhaan päälle ja säädän aivan liikaa kaikkea, sen sijaan että keskittyisin ensin ongelmaan yksi, jonka ratkaistua siirtyisin on ongelmaan kaksi.

Haluaisin osata ratsastaa enemmän pohkeella ja istunnalla. Liian usein jään huomaamatta kädellä vetämään taakse, jolloin estän hevosta pyrkimään tai ylipäätänsä liikkumaan eteenpäin. Pohkeenkäyttöön minun pitäisi keskittyä enemmän, sillä huomaan menevän laiskaa reittiä, ja unohdan ettei kantapää ole sama asia kun pohje. Etenkin jos hevonen jännittyvää sorttia, niin itselläni on hirveän vaikeaa pitää yläpohje lähellä, jolloin tuntuu että koko ote hevoseen katoaa.

Olenkin maastolenkeillä keskittynyt erityisesti kevyeeseen ja joustavaan käteen, joka ei ota yhtään taakse. Olen myös yrittänyt käyttää pohjetta siten, että irrotan vain polven ja reiden, jolloin yläpohje automaattisesti tulee lähemmäksi hevosen kylkeä. Satunnaisesti se toimii, mutta välillä tuntuu ettei hevoset reagoi niin hyvin kun haluaisin. Siinä pitäisi itse malttaa olla rauhassa, helposti tekee mieli lähteä "riehumaan" kun reaktio ei kelpaa...

Henkan kanssa maastoillessa huomasin selvän eron rentoudessa, kun pidin käden mahdollisimman kevyenä ja vakaana. Henkka oli lähes koko lenkin ajan pitkällä ja rennohkolla kaulalla, eikä jännittynyt pienestä. Mörkön kanssa en ole päässyt kunnolla uusia taktiikoita kokeilemaan, mutta eilen maastokävelyllä onnistuin vaikuttamaan yllättävän paljon pienillä avuilla. Ehkä tämä tästä, toivotaan että saan jotakin muutosta tapahtumaan.

Viikko lämmössä

Kos, Kreikka 10-17.6.2016

Varoivaista paluuta

Varovasti sisäinen bloggaajani nostaa taas päätään. Eihän kahden kuukauden postausväli haittaa, eihän?
Voi olla että seuraavaksi kuulette minusta taas syyskuussa, mutta en halua ottaa blogista minkäänlaisia paineita. Mennään päivä kerrallaan fiiliksen mukaan.

Ennen kauden loppua käväisin Lidan kanssa koulukisoissa. Lidasta on tullut kevään aikana minulle vakkariratsu tunneille, Mörkön ollessa puolikuntoinen. Lidan kanssa on ollut kivinen tie, meillä menee tamman kanssa hyvin helposti sukset ristiin ja kuskilta vaatii henkistä voimaa koota itsensä, eikä lähteä tappelemaan.



Nyt tuntihevoset ovat lomalla. Itsekin olen saanut viettää tallivapaata, joka on tullut tarpeeseen. Cindy ja Mörkö kävivät kesäkuun lopulla klinikalla. Cindyltä löytyi koukistajajänteen revähdys, mutta ei mitään sen pahempaa. Poni on sairastarhassa vielä vajaan viikon, kunnes liikutusta voidaan lisäillä hiljalleen. Mörkö todettiin varsin terveeksi, etenkin ikä, rakenne ja hyppytausta huomioiden. Sen kanssa ohjelmassa on paljon jumppaa ja rentoa maastoilua, eiköhän se siitä sitten tokene.

Pienisievä on tällä hetkellä hyvin lihavassa kunnossa, seisominen ja syöminen ei tee vyötärölle kovin hyvää...

Terveisiä päteväponilta

Kuvat © Suvi Nousiainen

Omat kiireeni näkyvät saman tien blogin hiljenemisellä. Jokainen viikko on ollut tekemistä täynnä, hyvä että hetkeäkään saa hengähtää. Koulussa pitäisi jaksaa vielä panostaa, tallilla olisi valtavasti hommia ja koiriakaan ei voi unohtaa. Mutta jospa tämä kiire hellittäisi kesälomalla edes vähän...

Iinalla olen aloittanut harjoitusmielessä kisaamisen. Ollaan käyty naapuritallilla hyppäämässä ja viime perjantaina harjoiteltiin vähän ison maailman meininkejä Riders Innin 1-tason kilpailuissa. Iina on osoittautunut ihan kehityskelpoiseksi kisaponiksi. Se ei juurikaan kyttäile, vaikkakin RI:n vaalea pohja taisi tehdä esteistä vähän liian hurjia kokemattomalle pullerolle... Ensi sunnuntaina käydään lähitallilla vielä treenaamassa, katsotaan onnistuuko "tavallisemmissa" puitteissa vähän paremmin.

Mörkön kanssa ollaa otettu rauhallisemmin, se kävi Vermossa hierottavana ja seuraillaan mihin suuntaan liikkuminen etenee. Se on siis ollut hyvin jäykkä ja ajoittain epäpuhdas, toisaalta samalla tosi energinen ja hyväntuulinen. Katsellaan miten edettään, kevyt liikutus ei ole ainakaan pahentanut asiaa.

Hyppykuvat © Lotta Partanen

Lahti KV

Lauantaina olin Lahden näyttelyssä esittämässä koiria, Hani oli myöskin rotukehässä. Hani ei suurempaa menestystä niittänyt, toisin kuin esittämäni australianpaimenkoira "Nalle". Nalle yllätti todella ollen paras uros 1 ja rotunsa paras!

Sunnuntaina olin ihan vaan turistina, sillä toin Hanin kaverilleni kisakoiraksi junior handleriin. Siinä istuskellessani kuvailin samalla, vaikka pikkuputkeni ei oikein ollut aina samaa mieltä minne tarkennetaan...

Kaikki päivän kuvat ovat nähtävissä täällä!

"Iha ku joku Rose Titanicist!"

Koeviikolla ehdittii vapaapäivänä käydä Suvin ja Nella kanssa Pitkäkoskella kuvailemassa. Ympäristössä on paljon siltoja ja kaiteita, joten otettiin tällaisia "titanic henkisiä" kuvia. Osa kuvista onnistuivat omaankin makuuni ihan hyvin, ehdottomasti pitää palata kyseiseen paikkaan toistekin!

                                  Kulissien takana

Kuvista parempilaatuiset versiot, sekä muita päivän kuvailuja löytyy täältä!

Parempi kuin tiistaina

Kuvituskuvina Nella ja Mörkö helmikuussa

Menin torstaina valmennustunnilla tuttuun tapaan Mörköllä. Mörkö oli jo edellisellä tunnilla hölkkäilemässä, joten ainakin sain lämpimän hevosen alle. Aloitettiin tunti samalla tavalla kuin tiistaina, eli tehtiin käännöksiä, joissa tärkeintä on kääntää lapoja jyrkästi sivulle. Mörkö aluksi jäkitti pohjetta vasten, mutta toistojen myötä kääntyi ihan ok. Ravissa tehtiin vielä samaa.

Kokonaisuudessaan Mörkö oli alkutunnista saman tuntuinen kun tiistaina. Suusta jähmeä ja yrittää kiskoa kuskia pois penkistä. Kyljistä taas kova, eikä pohje mene läpi. Tilannetta sain vähän helpotettua käyttämälä tiistain oppeja, eli kerralla tarpeeksi napakka pidäte ja raipan kanssa takajalat töihin. Hitaassa tempossa huono puoli on vaan se, että usein huomaan hevosen jäävän pohkeen taakse, enkä saakkaan sitä enää vastaamaan pohkeesta eteenpäin.

Alkulaukat olivat ihan okei. Oikea kierros oli paljon vaikeampi kuin vasen, Mörkö yrittää puskea vasemmalle ja sitten ollaan seinillä. Tilanteeseen vaikuttaa toki myös se, että itselläni vasen pohje on paljon hitaampi ja heikompi. Tehtiin muutaman kerran laukkalävistäjiä, samalla tavalla kun kouluradoissa. Laukkalävistäjillä meidän ongelma on se, että Mörkö odottaa laukanvaihtoa, jolloin se jännittyy ja heittäytyy ihan vinkkeliin. Vaikka harvoin se vaihtoa tekee ilman apuja, niin silti ennakointi hankaloittaa pakan kasassa pitämistä ja sitä kautta ravisiirtymistä. Saatiin kuitenkin ainakin yksi ihan kelpo siirtyminen.

Sitten pidettiin hetken tauko. Tunti jatkui samoilla siirtymisillä kuin tiistainakin. Eli kaikkien sivujen keskellä ravista siirtyminen käyntiin ja välittömästi takaisin raviin. Parhaimmassa tapauksessa käyntiä ei tulisi askelta enempää. Mörkö selvästi muisti tehtävän ja muutaman toiston jälkeen hevonen suoritti käytännössä itse. Muutaman kerran otin kunnolla käyntiä väliin, niin sain varmasti itse tehtyä siirtymiset. Ylipäätänsä siirtymiset olivat ihan hyviä, Mörkö pysyi kohtuullisen rentona ja pääsin vaikuttamaan istunnalla.

Sitten samoja siirtymisiä ravi-laukka. Laukasta raviin siirtymisissä päästän Mörkön leväyttämään itsensä pitkäksi tai sitten jos saan koottua laukan, niin en saa sitä katkaistua pehmeästi. Lopuksi tultiin vielä kolmikaarista laukassa siten, että suunnan vaihtuessa vaihdettiin ravin kautta laukka. Näissä sain paljon paremmin pidettyä paketin kasassa ja tuli monta hyvää siirtymistä. Toki Mörkö yritti tehdä edellistä tehtävää jolloin se ei malttanut ravata, vaan nosti heti uudestaan laukan. Liian viisas hevonen selvästikin...