Kohta mennään!

Kesän kohokohtia ja reissuintoilua.

Kesä alkaa olla jo loppupuolella, mutta kaikkea kivaa on silti vielä edessä. Tähän mennessä kesän kohokohtia ovat olleet tuntiratsastajien mestaruudet Tampereella, Ed Sheeranin konsertti (miten ihmeessä mies & kitara -combo voikaan olla niin mieletön!) ja reissu Raaseporiin Cindyä moikkaamaan. Myöskin hevostelukausi lähti viime viikolla käyntiin, tunneista kerron vielä myöhemmin vähän lisää.

Edin konsertti jätti kyllä sanattomaksi. Podin keikan jälkeen pientä morkkista, samanlaista koin SANNIn hartsukeikan jälkeen. Elämä tuntui hetken vain tyhjältä, enkä kyennyt muuta kun kuuntelemaan Sheeranin tuotantoa ja haikailemaan takaisin keikalle. Tästäkin onneksi on jo selvitty, ja nyt vaan toivon Edin eksyvän takaisin tänne pohjoismaihin mahdollisimman pian. En kyllä tiedä ketään muuta, joka kykenee yksin lavalla ollessaan hallitsemaan 60 000 hengen yleisöä. Sinänsä harmi, etten kuvaillut konsertista materiaalia (tämäkin kuva varastettu poikaystävältä), yleisön laulu kun kuulosti niin hienolta (jos omaa rääkymistäni ei tähän lasketa) ja aurinko laski kauniisti keikan aikana.

Eilen käytiin harjoittelemassa eräjormailua Nuuksiossa päiväretkellä. Metsässä ei vietetty kuin vajaa kolme tuntia (josta varmaan puoli tuntia meni nuotion sytyttämiseen...), mutta silti illalla tuli hyvin uni. Koirallakin oli selkeästi kivaa, se kun aina yhtä innoissaan lähtee polkuja pitkin touhottamaan.

Käppäiltiin suunnilleen 7 kilometriä ja se tuntui melko kevyeltä. Saa nähdä miten käy ensi viikolla, kun talsittavaa on parhaimmillaan vajaa 20km. Lähdetään siis sunnuntaina aamulla ajelemaan Kolille ja päivä vietetään kansallispuistossa. Sieltä illalla majoitukseen ja seuraavana päivänä auton nokka osoittaa kohti Oulangan kansallispuistoa. Kuusamossa vietetään pari yötä, jonka jälkeen jatketaan vielä pohjoisempaan Saariselälle ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sielläkin olisi tarkoitus olla kaksi yötä, jotta ehditään rauhassa seikkailla mutta myös nukkua ja palautua. Viimeinen pohjoisen kohde on Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, jossa ollaan myös kaksi yötä. Niin siistiä päästä näkemään lappia, jännittävää nähdä sekoaako koira jos se näkee poroja...

Pohjoisesta tullaan sitten alas reittiä Oulu-Kalajoki-Vaasa-Yyteri. Käydään ihailemassa siis vielä rannikkoa ja hiekkadyynejä. Reissuhengessä yövytään autossa jokunen yö, kun tähän hätään ei raaski telttaa ostaa. Uskon, että tästä reissusta tulee erittäin opettavainen retkeilyn kannalta. Toivon kovin, että säästytään isommilta haavereilta, etenkin koiran tohelointi hieman huolettaa. Runsaasti on ainakin pakattu jo ensiaputarvikkeita, joten ei auta kun laittaa sormet ristiin. Eniten kyllä jännitän käärmeitä, niihin en haluaisi törmätä.

Koirakin opiskeli rauhoittumista taukopaikalla.

Olen niin onnellinen kun pääsen vihdoin toteuttamaan tällaisia reissuja, joita olen vain kadehtien katsellut muiden sometilien kautta. Ajatuksena on kiertää ensin Suomea läpi, jotta seuraavaksi voisi laajentaa aluetta Norjaan. Joskus haluaisin myös nähdä Islannin ja Färsaaret, vaikkakaan niihin ei autolla pääse. Haaveena on myös päästä keväällä lähtemään jonnekin kauemmaksi, mikäli vain rahatilanne antaa myöden (onneksi on opintolaina ❤️), kun omaan asuntoonkin pitäisi muuttaa. 

Niin paljon kaikkea jännää tapahtumassa, siistiä kun koko ajan on jotakin mitä odottaa, vaikka kesän loppuminen ja koulun alkaminen tuntuukin osittain haikealta. Aika tuntuu menevän todella nopeasti, kun jatkuvasti on jotain mielenkiintoista tekemistä. En oikein tästä innostuspöhinästä saa enää mitään järkevää tekstiä aikaiseksi, joten annetaan täysin huomio Nuuksion ihanille kesämaisemille!

Ainiin! Pakko vielä hehkuttaa tätä minun ihaninta ponipalleroa, joka on viihtynyt niiiiin hyvin uudessa kodissaan. Maailman suurin kiitos ihanan huolehtivalle perheelle! 🖤

Kesä ja arki - mahdoton yhtälö?

Rutiinien rakastajalle lomailu on joskus haastavaa.

Kesän ja etenkin kesäloman tulisi olla rentouttavaa aikaa. Itse pääsin koulusta lomille jo toukokuun puolivälissä, mutta sen jälkeen olen tehnyt tuplasti (tai triplasti) enemmän töitä. Sinänsä se ei minua ole haitannut, sillä olen ihmistyyppinä sellainen, joka haluaa olla menossa ja pysyä liikkeellä. Toisinaan vapaapäivät aiheuttavat ahdistusta, jos minulla ei ole mitään suunnitelmia kyseiselle päivälle. Nykyään on kovin vaikea antaa itsensä vain olla, vaan tuntuu siltä että pitäisi tehdä jotakin hyödyllistä, kun kerrankin sitä aikaa olisi. 

Monet pystyvät ehkä samaistumaan siihen, että (lähes) aina lomalta on jollain tapaa mukava palata arkeen. Itse ainakin olen kokenut tutut rutiinit niin turvallisiksi, että niistä pitkäaikaisesti irroittautuminen voi olla henkisesti raskasta. Elämästä katoaa ne perusraamit, kun kerrankin olisi vapaus tehdä ihan mitä vaan. Usein siinä käykin niin, että liika vapaus vaikeuttaa päätöstentekoa, eikä tule tehtyä yhtään mitään järkevää. Arki tuo elämään aikatauluja ja niiden ympärille on helpompaa suunnitella menoja ja tekemistä. Tai näin se ainakin itselläni toimii, en sitten tiedä onko tämä jonkinlainen tapa yrittää kontrolloida omaa elämää, jottei se menisi ihan vain ajatuksettomaksi palloiluksi. 

Sinänsä sääli, että kesästä meinaa kehkeytyä lähinnä vain murheenkryyni, kun vapauden luomia mahdollisuuksia olisi kuitenkin tarjolla. Onneksi kahden viikon kesäloma töistä on kutakuinkin etukäteen suunniteltu, kun lähdetään poikaystävän ja koiran kanssa road tripille kiertämään Suomea. Eipä tarvitse pohtia mitä tekisi ja käyttää kallisarvoisia lomapäiviä Netflixiä tuijottaen. Muutenkin aktiivilomat ovat minulle paras vaihtoehto, sen jälkeen tuntuu, että on ainakin tehnyt jotakin erilaista ja kerryttänyt uusia kokemuksia. Nukkua ehtii sitten haudassakin.

Unelmani olisi joskus onnistua rakentamaan sellainen elämäntyyli, että saisin mahdollisimman paljon velvollisuuksista hoidettua työn ja koulun ohella, jotta lomapäivinä ei sitten oikeasti olisi mitään pakollista ja voisi antaa itselleen hyvällä omatunnolla luvan olla tekemättä mitään. Itselleni ei esimerkiksi ole ongelma herätä aikaisin salille tai lenkille, mutta jotenkin esimerkiksi koulujuttujen teko on turhan hankalaa. Pitäisi opetella hoitamaan asioita tehokkaasti, jotta ne eivät kummittelisi mielessä turhan pitkään. Siinä onkin jo tavoitetta syyskaudelle!

Kolme vuotta myöhemmin...

...ihmeiden aika ei ole ohi!

En uskonut ikinä tämän päivän koittavan, mutta nyt oli sen aika. Olen usein lueskellut omia vanhoja postauksia ja todennut, että ne ovat ihania muistoja menneistä ajoista (kuulostaapa jotenkin traagiselta). Tällä hetkellä elämä makaa hyvinkin eri tavalla kuin kolme vuotta sitten ja haluan luoda taas jotakin, mitä muistella taas muutaman vuoden päästä. Siksi ajattelin taas lähinnä itseäni varten kirjoitella tänne internetin syövereihin omasta elämästäni hevosten, koirien ja matkailu-unelmien parissa.

Mitä on tapahtunut tässä kolmessa vuodessa? Luokion sain purkkiin keväällä 2017 kohtuuhyvin arvosanoin. Jatkoin heti opiskelua Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja sillä tiellä puurretaan vielä pari vuotta, jolloin minusta valmistuu IT-tradenomi. Koulun ohella teen töitä niin paljon kuin mahdollista.

© Tiina Raitio / Maarit Raiskion valmennus & Hidalgo maaliskuussa 2019

Hevostelu painottuu nykyään Järvenpäähän, käyn Ratsastuskeskus Ainossa 1-2 kertaa viikossa tunneilla. Mörkö asustelee eläkekodissa Porin suunnalla ja Cindy on ylläpidossa ihan huippuperheellä Raaseporissa. Ainossa olen käynyt nyt vajaa kolme vuotta ja siellä olen saanut treenata ja kisata ihan huippukivojen hevosten kanssa mahtavassa opetuksessa. Ei ole tehnyt edes mieli hankkia omaa hevosta, kun Ainossa viihtyy niin hyvin.

Asun vielä tällä hetkellä kotona, mutta loppuvuodesta olisi tarkoitus muuttaa omilleni. Minulla on asumisoikeusasunto ostettuna Helsingin Kuninkaantammessa, ja odotan niin innolla, että pääsisin sen näkemään! On tuntunut niin oudolta valita värejä ja materiaaleja, kun lopputuloksesta ei ole pienintäkään hajua.

Joten, summa summarun: täällä taas! En tiedä kuinka kauan tai kuinka aktiivisesti tätä hommaa taas jaksan, mutta jollain tavalla tämä turhanpäiväinen elämästä kirjoittelu on niin mukavaa ja terappeutista. Ja kuten alussa mainitsin, näiden juttujen lukeminen muutaman vuoden päästä on niin viihdyttävää, että tämä vaiva on kyllä sen arvoista!

Yritän tässä kesän aikana päivitellä esittelyt ja ehkä vähän ulkoasua, mikäli Photoshop suostuu jonkunlaiseen yhteistyöhön...