keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Kohta mennään!

Kesän kohokohtia ja reissuintoilua.


Kesä alkaa olla jo loppupuolella, mutta kaikkea kivaa on silti vielä edessä. Tähän mennessä kesän kohokohtia ovat olleet tuntiratsastajien mestaruudet Tampereella, Ed Sheeranin konsertti (miten ihmeessä mies & kitara -combo voikaan olla niin mieletön!) ja reissu Raaseporiin Cindyä moikkaamaan. Myöskin hevostelukausi lähti viime viikolla käyntiin, tunneista kerron vielä myöhemmin vähän lisää.

Edin konsertti jätti kyllä sanattomaksi. Podin keikan jälkeen pientä morkkista, samanlaista koin SANNIn hartsukeikan jälkeen. Elämä tuntui hetken vain tyhjältä, enkä kyennyt muuta kun kuuntelemaan Sheeranin tuotantoa ja haikailemaan takaisin keikalle. Tästäkin onneksi on jo selvitty, ja nyt vaan toivon Edin eksyvän takaisin tänne pohjoismaihin mahdollisimman pian. En kyllä tiedä ketään muuta, joka kykenee yksin lavalla ollessaan hallitsemaan 60 000 hengen yleisöä. Sinänsä harmi, etten kuvaillut konsertista materiaalia (tämäkin kuva varastettu poikaystävältä), yleisön laulu kun kuulosti niin hienolta (jos omaa rääkymistäni ei tähän lasketa) ja aurinko laski kauniisti keikan aikana.


Eilen käytiin harjoittelemassa eräjormailua Nuuksiossa päiväretkellä. Metsässä ei vietetty kuin vajaa kolme tuntia (josta varmaan puoli tuntia meni nuotion sytyttämiseen...), mutta silti illalla tuli hyvin uni. Koirallakin oli selkeästi kivaa, se kun aina yhtä innoissaan lähtee polkuja pitkin touhottamaan.



Käppäiltiin suunnilleen 7 kilometriä ja se tuntui melko kevyeltä. Saa nähdä miten käy ensi viikolla, kun talsittavaa on parhaimmillaan vajaa 20km. Lähdetään siis sunnuntaina aamulla ajelemaan Kolille ja päivä vietetään kansallispuistossa. Sieltä illalla majoitukseen ja seuraavana päivänä auton nokka osoittaa kohti Oulangan kansallispuistoa. Kuusamossa vietetään pari yötä, jonka jälkeen jatketaan vielä pohjoisempaan Saariselälle ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sielläkin olisi tarkoitus olla kaksi yötä, jotta ehditään rauhassa seikkailla mutta myös nukkua ja palautua. Viimeinen pohjoisen kohde on Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, jossa ollaan myös kaksi yötä. Niin siistiä päästä näkemään lappia, jännittävää nähdä sekoaako koira jos se näkee poroja...

Pohjoisesta tullaan sitten alas reittiä Oulu-Kalajoki-Vaasa-Yyteri. Käydään ihailemassa siis vielä rannikkoa ja hiekkadyynejä. Reissuhengessä yövytään autossa jokunen yö, kun tähän hätään ei raaski telttaa ostaa. Uskon, että tästä reissusta tulee erittäin opettavainen retkeilyn kannalta. Toivon kovin, että säästytään isommilta haavereilta, etenkin koiran tohelointi hieman huolettaa. Runsaasti on ainakin pakattu jo ensiaputarvikkeita, joten ei auta kun laittaa sormet ristiin. Eniten kyllä jännitän käärmeitä, niihin en haluaisi törmätä.


Koirakin opiskeli rauhoittumista taukopaikalla.

Olen niin onnellinen kun pääsen vihdoin toteuttamaan tällaisia reissuja, joita olen vain kadehtien katsellut muiden sometilien kautta. Ajatuksena on kiertää ensin Suomea läpi, jotta seuraavaksi voisi laajentaa aluetta Norjaan. Joskus haluaisin myös nähdä Islannin ja Färsaaret, vaikkakaan niihin ei autolla pääse. Haaveena on myös päästä keväällä lähtemään jonnekin kauemmaksi, mikäli vain rahatilanne antaa myöden (onneksi on opintolaina ❤️), kun omaan asuntoonkin pitäisi muuttaa. 




Niin paljon kaikkea jännää tapahtumassa, siistiä kun koko ajan on jotakin mitä odottaa, vaikka kesän loppuminen ja koulun alkaminen tuntuukin osittain haikealta. Aika tuntuu menevän todella nopeasti, kun jatkuvasti on jotain mielenkiintoista tekemistä. En oikein tästä innostuspöhinästä saa enää mitään järkevää tekstiä aikaiseksi, joten annetaan täysin huomio Nuuksion ihanille kesämaisemille!




Ainiin! Pakko vielä hehkuttaa tätä minun ihaninta ponipalleroa, joka on viihtynyt niiiiin hyvin uudessa kodissaan. Maailman suurin kiitos ihanan huolehtivalle perheelle! 🖤







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti