Lokakuu pähkinänkuoressa.
Syksy on edennyt kauniista ruskaloistostaan pimeään ja märkään vaiheeseen, tässä kohtaa toivoo vain lumen satavan nopeasti maahan. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat kylläkin olleet ihanan virkistäviä. Olen yrittänyt jaksaa ottaa kameraa mukaan ulkoilemaan säännöllisesti, jotta saisin etenkin mummokoirasta tuoreita kuvia. Söppänä harmaakuono täyttää ensi vuonna jo 13 vuotta, joten ikinä ei tiedä milloin tuon (toistaiseksi) hyvin virkeän touhottajan aika on. Sitä ei onneksi tarvitse etukäteen miettiä. 💔
Olen ehtinyt myös tehdä pari kuvauskeikkaa ihanien tyyppien kanssa! Alkukuusta kuvailin pientä koiralaumaa, mukaan lukien tuttua junior handler-kisakumppania Alphaa. Tämä tyyppi on iso persoona ja hyvin samanlainen kuin Dipsy, joskin siitä vielä potenssiin kymmenen. Se energian määrä on jotain niin valtavaa, että nostan vain Annalle hattua, että hän jaksaa touhottamista päivästä toiseen!
Tein pienen retken myös Pornaisiin Saanan ja Kaapon luokse. Saanan blogiin pääset tästä! Tätä ratsukkoa ihailen mielettömästä sitkeydestä ja omistautumisesta treeniin sekä kisaamiseen. Saana on tehnyt Kaapon kanssa valtavan työn ja mielestäni poni on ehdottomasti yksi Suomen laadukkaimmista. Toivon kovin, että heidän kova työ palkitaan vielä isosti joku päivä!
Lisää kuvauskeikkoja teen oikein mielelläni, minulle voi laittaa viestiä vaikka instagramin kautta niin sovitaan aikataulusta ja toteutuksesta!
Sitten lokakuun lopun huipennukseen, eli rataharkkoihin! Avasin näistä enemmän heppainstassa ja sieltä löytyy myös pienet pätkät radoista.
"Kisa"viikolla ehdin onnekseni käydä useammalla tunnilla ja ensimmäistä kertaa myös yksityistunnilla. Yksärille ratsuksi valikoitiin Hidalgo, sillä sen kanssa on perusjutuissa huomattavasti enemmän haasteita kuin Caprin kanssa. Vaikeinta on saada Hidis jalasta läpi, jotta sen kanssa saa jonkilaisen järkevän tuntuman. Suusta se on hankala, välillä tyhjä ja seuraavassa hetkessä jää todella vahvaksi. Kädet ovat myöskin oman istuntani ehdottomasti heikoin lenkki, joten yhdistelmänä tämä tuottaa hankaluuksia. Mervin kanssa keksittiin kuitenkin pari hyvää kikkaa saada jalkaa läpi ja hevosta irti ohjasta. Ajoittain Hidalgo olikin tosi hyvä ja kantoi itsensä kevyenä, joskin tämä kesti noin kolme askelta, jonka jälkeen sain aloittaa taas alusta. Hidalgo on yksi niistä hevosista, jonka voin rehellisesti todeta olevan todella hankala, etenkin minulle (joskin mieltä lohdutti kun kuulin ammattilaisen toteavan myös hevosen olevan todella vaikea, jes en ole yksin!😄).
Pääsin kyseisellä viikolla myös hyppäämään piitkästä aikaa Spotin kanssa. Vaikka näytän edelleenkin vain koulutuupparilta, joka on eksynyt väärälle tunnille, niin on tuo kyllä hauskaa puuhaa. Lähes joka tunti joudun hieman ylittämään itseäni, sillä en tosiaan ole mukavuusalueellani estetunneilla. Innostuin taas niin paljon, että menin ilmottautumaan seuraaviin estekisoihin! Onneksi saan hypätä pikkuluokan, joten voin rennoilla mielin käydä hupihyppäämässä radan läpi.
Loppuviikosta ehdin vielä treenata yhden tunnin Caprilla, joka oli todella kiva! Se on kehittynyt kyllä viimeaikoina valtavasti, etenkin ravi alkaa olemaan tasaisen helppoa (alkuvänkäilyjen jälkeen). Laukassa on kerta kerralta enemmän vaihteita, ja itseasiassa viime viikolla Raiskion valmennuksessa löysimme vielä yhden uuden vaihteen koottuun ja hallittuun laukkaan. Siitä hevosesta tulee kyllä niin kiva, kunhan se vielä saa voimaa ja kehittyy, ja toki myös kun kuski oppii ratsastamaan sitä paremmin.
Viikonloppuna lauantaina Ainossa ratsastettiin Future Cupin ja Small Tourin finaalit, joissa olin opiskelemassa sihteerin roolissa. Ensimmäistä kertaa olin sihteerinä kürissä, joka oli todella mielenkiintoinen kokemus. Siinä ehti katsoa myös itse suoritusta, joka on aina todella opettavaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille joskus edes kokeilemaan tätä roolia kisoissa, se avartaa mieltä kun kuulee tuomareiden kommentointia.
Sunnuntaina olikin rataharkkojen aika. Starttasin ensiksi Caprilla ja sen jälkeen loppupäässä Hidalgolla. Caprin kanssa sain pidettyä oman pääni kohtuullisen hyvin kasassa ja verkassa oli kohtuullisen hyvä tunnelma. Laukka kylläkin tuotti siellä jo vähän haasteita, Capri ryki itseään helposti pitkäksi ja pois avuilta. Radalla hevosta jännitti, etenkin tuomaripääty. Raviohjelman sain pidettyä vielä kasassa, mutta laukassa pakka levisi. Itse jotenkin radalla lamaannuin, enkä tehnyt lopullisia ratkaisuja. Toimin vähän sinne päin, jonka jälkeen koitin vain selviytyä. Vaikka rata ei siis ollut suuri katastrofi, niin eniten olin pettynyt omaan kykenemättömyyteeni. Tiesin voivani toimia paremmin.
Hidalgon kanssa verryttely venyi, kun en ollut ottanut huomioon aikataulun myöhästymistä. Jo alusta asti pikkuheppa oli väsyneen oloinen, joten yli tunnin verkka ei pitkistä kävelyistä huolimatta tilannetta pelastanut. Radalla kävi aikalailla sama mitä Caprinkin kanssa, hevonen jännittyi ja kuski jäätyi. Raviohjelmasta puuttui energia ja laukka oli hieman holtitonta. Ei kuitenkaan mitään katastrofia tälläkään kertaa ja hevonen sai kuitenkin lisää kokemusta kouluradoista.
Onneksi marraskuun lopussa on jo seuraavat koulurataharkat, jolloin toivottavasti pääsen korjaamaan omia mokailujani.
Kokonaisuudessa syksyn osalta so far so good, kouluhommat tuntuvat kevyiltä ja työt eivät ole vielä tulleet korvista ulos, vaikka tahti onkin ollut aika kova. Muuttoon enää neljä viikkoa ja ensimmäinen ostosreissu IKEAan on tehty. Odotan sitä niin kovin!
