Parempi kuin tiistaina

Kuvituskuvina Nella ja Mörkö helmikuussa

Menin torstaina valmennustunnilla tuttuun tapaan Mörköllä. Mörkö oli jo edellisellä tunnilla hölkkäilemässä, joten ainakin sain lämpimän hevosen alle. Aloitettiin tunti samalla tavalla kuin tiistaina, eli tehtiin käännöksiä, joissa tärkeintä on kääntää lapoja jyrkästi sivulle. Mörkö aluksi jäkitti pohjetta vasten, mutta toistojen myötä kääntyi ihan ok. Ravissa tehtiin vielä samaa.

Kokonaisuudessaan Mörkö oli alkutunnista saman tuntuinen kun tiistaina. Suusta jähmeä ja yrittää kiskoa kuskia pois penkistä. Kyljistä taas kova, eikä pohje mene läpi. Tilannetta sain vähän helpotettua käyttämälä tiistain oppeja, eli kerralla tarpeeksi napakka pidäte ja raipan kanssa takajalat töihin. Hitaassa tempossa huono puoli on vaan se, että usein huomaan hevosen jäävän pohkeen taakse, enkä saakkaan sitä enää vastaamaan pohkeesta eteenpäin.

Alkulaukat olivat ihan okei. Oikea kierros oli paljon vaikeampi kuin vasen, Mörkö yrittää puskea vasemmalle ja sitten ollaan seinillä. Tilanteeseen vaikuttaa toki myös se, että itselläni vasen pohje on paljon hitaampi ja heikompi. Tehtiin muutaman kerran laukkalävistäjiä, samalla tavalla kun kouluradoissa. Laukkalävistäjillä meidän ongelma on se, että Mörkö odottaa laukanvaihtoa, jolloin se jännittyy ja heittäytyy ihan vinkkeliin. Vaikka harvoin se vaihtoa tekee ilman apuja, niin silti ennakointi hankaloittaa pakan kasassa pitämistä ja sitä kautta ravisiirtymistä. Saatiin kuitenkin ainakin yksi ihan kelpo siirtyminen.

Sitten pidettiin hetken tauko. Tunti jatkui samoilla siirtymisillä kuin tiistainakin. Eli kaikkien sivujen keskellä ravista siirtyminen käyntiin ja välittömästi takaisin raviin. Parhaimmassa tapauksessa käyntiä ei tulisi askelta enempää. Mörkö selvästi muisti tehtävän ja muutaman toiston jälkeen hevonen suoritti käytännössä itse. Muutaman kerran otin kunnolla käyntiä väliin, niin sain varmasti itse tehtyä siirtymiset. Ylipäätänsä siirtymiset olivat ihan hyviä, Mörkö pysyi kohtuullisen rentona ja pääsin vaikuttamaan istunnalla.

Sitten samoja siirtymisiä ravi-laukka. Laukasta raviin siirtymisissä päästän Mörkön leväyttämään itsensä pitkäksi tai sitten jos saan koottua laukan, niin en saa sitä katkaistua pehmeästi. Lopuksi tultiin vielä kolmikaarista laukassa siten, että suunnan vaihtuessa vaihdettiin ravin kautta laukka. Näissä sain paljon paremmin pidettyä paketin kasassa ja tuli monta hyvää siirtymistä. Toki Mörkö yritti tehdä edellistä tehtävää jolloin se ei malttanut ravata, vaan nosti heti uudestaan laukan. Liian viisas hevonen selvästikin...

Throwback Thursday part. 2

Takaisinheitto aikaan kun Dipsy oli pieni, eli vuoteen 2013...

Sieltä se kevät tulee!

Viikonloppuna kävin moneen kertaan ulkona nauttimassa ihanasta säästä. Se on hieno fiilis kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja tarkenee pelkässä hupparissa. Dipsylläkin tuli nopeasti kuuma, mutta kierähtelyt lumihangessa taisivat viilentää sopivasti. Lauantaina junior handler-kaverini Mette tuli treenailemaan Hanin ja Dipsyn kanssa kesän kilpailuja varten. Oli ihanaa nähdä koirien toimivan myös muiden käsissä.

Hevosten kanssa on tullut vietettyä lähes liiaksi aikaa, taas. Viime viikonloppuna oli sentään parin päivän tallivapaa, jotta jaksaa taas ratsastella. Iina on ollut vaihtelevan tuntuinen, välillä se on tosi mukava ja yritteliäs, kun taas toisinaan sillä on ollut ihme kiukkupäiviä. Sunnuntaina jouduimme keskustella ihan perusjutuista, kuten että miten asetutaan ja kuunnellaan pohjetta. Maanantaina vaihtelun vuoksi kokeilin ohjasajoa, jota poni ei ihan vielä tajunnut. Välillä tuli kuitenkin myös hyviä pätkiä.

Eilen menin Iinan tunnin mukana ja poni oli vähän vastustelevalla mielellä. Se kyllä yritti, mutta ei olisi halunnut käyttää voimaa ja haastaa itseään tehtävissä. Iina oli kuin pieni lapsi, jota ei nyt vaan huvittanut.

Mörkö on kokonaisuudessaan ollut hyvä, senkin kanssa kokeilin ohjasajoa maanantaina. Mörkö käytti tilaisuuden hyödyksi ja nojasi mukavasti ohjiin, jolloin minulla ei ollut mitään jarrua olemassa... Mutta kokonaisuudessaan onnistuttiin tehtävässä ihan kohtuullisesti. Eilen olin myös Mörkön kanssa tunnilla ja tehtiin tiukkoja käännöksiä sekä siirtymisiä. Mörkö pisti kuskin taas koville kiskomalla naruista ja vetämällä kyljet koviksi. Saatiin kuitenkin opettajan avulla takajalkoja vähän hommiin ja sitten keulakin keveni. Loppuraveissa Mörkö oli jo täysin rento ja antoi hyvin periksi. Itse täytyisi muistaa nuo kikat joilla saan hevosen takajalkoja hereille, sillä turhan usein jään avuttomana ajelemaan kierros tolkulla. Pitäisi uskaltaa ratsastaa, eikä vain sulkea silmiä ja toivoa parasta.

Throwback Thursday part. 1

Takaisinheitto kesään 2012...

Joka päivä on hevospäivä

Kaksi viimeistä viikkoa on ollut loputonta hevostelua. Kuudesti viikossa on tullut matkustettua Nurmijärvelle ja se yksi päivä on mennyt Henkkailessa. Lisäksi minua on vaaninut jo reilun viikon inhottava flunssa, ei mitään suurta, mutta sellaista ärsyttävää satunnaista yskimistä ja limaista oloa.

Pikkuköhästä huolimatta olin sunnuntaina 1-tason koulukilpailuissa Ruskeasuolla. Kisat alkoivat vasta iltapäivällä, joten ehdin hyvin tehdä aamutallin rauhassa. Puolen päivän aikoihin sain tarvittavat hommat tehtyä ja laitoin Mörkön kisakuntoon. Kahden jälkeen startattiin tallin pihasta. Paikan päällä hetken ihmeteltiin ennen verkkaamista. En ollut miettinyt mitään erikoista suunnitelmaa, joten tein verryttelyssä ihan fiiliksen mukaan. Mörkö tuntui heti alkuun rennolta ja letkeältä, tosin se oli myös hidas jalalle.

Verkkailin noin puoli tuntia ennen radalle menoa. Ohjelmana oli hyvin tuttu K.N. Special, jossa ei itsessään ole kovin hankalia tehtäviä. Mörkölle hankalin on ehkä keskiravi, etenkin jos se on jalalle hidas. Radalla Mörkö tuntui tahmealta, mutta sain kuitenki pidettyä paketin hyvin kasassa. Suoritettiin kaikki kohdat kohtuullisen hyvin, muutamia pieniä rikkeitä tuli. Laukassa olisi voinut olla paljon enemmän energiaa ja siitä johtuen laukasta käyntiin siirtyminen ei ollut kauneimmasta päästä. Pituushalkaisija oli myöskin hankala löytää, mutkiteltiin sekä alku- että lopputervehdyksessä. Tuomari antoi hyvin realistiset pisteet: 62,6 %. Vajaa kahdenkymmenen osallistujan joukosta sijoituimme jaetulle kolmannelle sijalle, johon olen todella tyytyväinen!

Muuten hevostelu on maistunut määräänsä nähden yllättävän hyvin. Mörkö on pelittänyt tosi kivasti ja Iinakin on ollut miellyttävä. Tatun kanssa on ajoittain mennyt sukset ristiin, mutta loppujen lopuksi sekin on ollut ihan jees, kunhan saa sen kuuntelemaan. Tällä viikolla ei ole ollut tunteja, joten eilen en ollut tunnilla, toisin kuin normaalisti tiistaisin. Siskon kanssa saatiin kuitenkin liikutettua tarvittavat hevoset kohtuullisen ripeästi. Tänään kävin koulun jälkeen nauttimassa Henkan kyydissä kauniista säästä. Rento maastoilu tasapainottaa kivasti maneesissa sileän työskentelyä.

Siinä hieman viimeaikojen kuulumisia. Kuvittajana toimii viimekeväinen Dipsy Doo.

Voimauttavia sanoja

"Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan" -Apulanta

Tammikuussa olimme siskoni kanssa Imagine Dragonsin konsertissa. Kokemus oli mieletön, sillä bändistä huokui rakkaus kaikkeen mitä he tekevät. Ei ollut extra hienoja esiintymisasuja, eikä sen suurempia mahtailuja. Ainoastaan bändi, yleisö ja loistavaa musiikkia.

Keskiviikkona kävin siskoni ja pikkuveljeni kanssa katsomassa Tennispalatsissa elokuvan, joka oli kuvattu Imagine Dragonsin kiertueen yhdeltä keikalta. Eli käytännössä pääsin elämään konsertin uudelleen, tällä kertaa valkokankaan kautta. Kannatti! Vaikka keikan ohjelma oli kutakuinkin sama, niin siltikään ei kyllästyttänyt, päinvastoin.

Keikan myötä aloin kuuntelemaan kyseisen bändin biisejä paljon tarkemmin ja löysin uusia lemppareita. Kun sanoituksia alkoi ajatuksen kanssa kuuntelemaan, niin nousi arvostus lohikäärmemiehiä kohtaan kappale kappaleelta. Ikinä en ole mikään suuri fanittaja ollut, mutta kunnioitan heidän työtänsä suuresti!

Kuuntelen arjessa melko paljon musiikkia. Kouluun mennessä, välitunneilla, kotimatkalla, tallimatkoilla, koiraa ulkoiluttaessa ja aina koneella ollessani. Tiettyjen biisien lyriikat tarttuvat päähäni paremmin kuin toiset. Hyviä kappaleita kuuntelen usein tarkemmin ja tietyt "fraasit" ovat pistäneet ajatuksia liikkeelle. Toisinaan olen laulujen lyriikoista saanut inspiraatiota valokuvaukseen, jolloin kuvaamiseen tulee ihan uudenlainen näkökulma, kun yritän kuvata sanoja kuvilla.