Viikonloppuna kävin moneen kertaan ulkona nauttimassa ihanasta säästä. Se on hieno fiilis kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja tarkenee pelkässä hupparissa. Dipsylläkin tuli nopeasti kuuma, mutta kierähtelyt lumihangessa taisivat viilentää sopivasti. Lauantaina junior handler-kaverini Mette tuli treenailemaan Hanin ja Dipsyn kanssa kesän kilpailuja varten. Oli ihanaa nähdä koirien toimivan myös muiden käsissä.
Hevosten kanssa on tullut vietettyä lähes liiaksi aikaa, taas. Viime viikonloppuna oli sentään parin päivän tallivapaa, jotta jaksaa taas ratsastella. Iina on ollut vaihtelevan tuntuinen, välillä se on tosi mukava ja yritteliäs, kun taas toisinaan sillä on ollut ihme kiukkupäiviä. Sunnuntaina jouduimme keskustella ihan perusjutuista, kuten että miten asetutaan ja kuunnellaan pohjetta. Maanantaina vaihtelun vuoksi kokeilin ohjasajoa, jota poni ei ihan vielä tajunnut. Välillä tuli kuitenkin myös hyviä pätkiä.
Eilen menin Iinan tunnin mukana ja poni oli vähän vastustelevalla mielellä. Se kyllä yritti, mutta ei olisi halunnut käyttää voimaa ja haastaa itseään tehtävissä. Iina oli kuin pieni lapsi, jota ei nyt vaan huvittanut.
Mörkö on kokonaisuudessaan ollut hyvä, senkin kanssa kokeilin ohjasajoa maanantaina. Mörkö käytti tilaisuuden hyödyksi ja nojasi mukavasti ohjiin, jolloin minulla ei ollut mitään jarrua olemassa... Mutta kokonaisuudessaan onnistuttiin tehtävässä ihan kohtuullisesti. Eilen olin myös Mörkön kanssa tunnilla ja tehtiin tiukkoja käännöksiä sekä siirtymisiä. Mörkö pisti kuskin taas koville kiskomalla naruista ja vetämällä kyljet koviksi. Saatiin kuitenkin opettajan avulla takajalkoja vähän hommiin ja sitten keulakin keveni. Loppuraveissa Mörkö oli jo täysin rento ja antoi hyvin periksi. Itse täytyisi muistaa nuo kikat joilla saan hevosen takajalkoja hereille, sillä turhan usein jään avuttomana ajelemaan kierros tolkulla. Pitäisi uskaltaa ratsastaa, eikä vain sulkea silmiä ja toivoa parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti