Itsekuri, missä olet?

Kuinka pitkälle vastuuta voikaan siirtää?

Kun suurin osa ajasta kuluu koulussa ja työpaikalla, sitä aina havahtuukaan kuinka taitavasti onnistuu pakollisia tehtäviä siirtelemään. Tämä tapa koskee lähinnä koulutehtäviä, joidenka deadline ei välttämättä ole vielä ihan nurkan takana.

Hyvä esimerkki on tällä hetkellä  käynnissä olevan sopimusjuridiikan kurssi, joka tehdään virtuaalitoteutuksena. Palautuksia on valtava määrä ja ne tulisi tehdä lokakuun puoliväliin mennessä. Vaikka itselläni olisi ollut aikaa pienissä pätkissä viedä näitä eteenpäin, niin olen onnistunut palauttamaan vasta ensimmäisen. Aina jotenkin tulee hinku lähteä vähän aikaisemmin tallille, normaalia pidemmälle lenkille koiran kanssa tai sitten vain jämähtää Netflixin ääreen. Ja tosiaan toivon etten ole tämän ongelman kanssa yksin! 😄

Tässä "kiireessä" myöskin olen jättänyt itseni aika retuperälle, syön tosi epäsäännöllisesti ja salikin on unohtunut jo useammaksi viikoksi. Jotenkin itse vain ajelehdin päivästä toiseen, enkä osaa enää tehdä asioita tehokkaasti. Sentään unirytmiä olen jo onnistunut kääntämään, eivätkä aamut venähdä kovin myöhäisiksi. Tarvitsisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä heti aamulla liikkeelle, jotta saa edes jotain aikaan.

Innolla myös odotan miten käy, kun muutan omaan asuntoon. Silloin päivät täytyy aikatauluttaa vielä tarkemmin, kun tiedän koiran olevan yksin kotona. Aikaa pitäisi riittää myös ruuan tekoon ja muihin kotitöihin, jotka porukoilla asuessa on voinut tehdä vähän niin ja näin. Olen kyllä valmis ottamaan haasteen vastaan! Virallinen muuttopäivä on näillä näkymin marraskuun lopussa, joten vielä saan onneksi hetken palloilla kotosalla ja tallipäivän jälkeen istua valmiiseen ruokapöytään. 😋