Tallikuulumisia

Vähän niitä hevosiakin tähän väliin.

Ratsastus on kyllä niin ankea lajia kaikkine ailahteluineen. Kehitysvaiheessa tuntuu, ettei mikään onnistu tai missään ei ole järkeä, mutta sen kun jaksaa pusertaa lävitse niin taas helpottaa. Suuressa mittakaavassa viime keväästä lähtien olen ollut hieman jumissa. Pääasialliset tämänhetkiset ratsuni (Capri ja Hidalgo) ovat huomattavasti vaikeampia kuin edelliset työskentelykaverit. Vaikeiden hevosten kanssa joudun jatkuvasti painimaan itseni kanssa, kun tuntuu etten vain osaa. Ja faktahan se on, en minä todellakaan kaikkea osaa. Siksi haluan käydä niin paljon tunneilla kun vain talous sen kestää, haluan tulla paremmaksi, jotta joskus saan sellaisen olon että "hei, nyt mä tän osaan!". 

Tämän viikon maanantaina tunnilla menin tuttuun tapaan Hidalgolla. Pitkästä aikaa tunnin jälkeen olin täysin valmis lopettamaan koko harrastuksen. En vain saanut tunnin aikana mitään aikaiseksi, eikä hevonen ollut juuri hetkeäkään kovin rento tai yhteistyökykyinen. Toki kaikilla hevosilla on huonoja päiviä, mutta usein sen myös tuntee, että "okei, vika ei nyt ole pelkästään minussa vaan tänään ratsuni ei vain kykene enempään". Se on täysin fine ja tullut hyvinkin tutuksi esimerkiksi Mörkön kanssa, jolta ei aina vaan voinut vaatia samoja asioita mitä edellisellä kerralla. Mutta maanantain jälkeen tuntui vain, että tällä kertaa se oli kyllä täysin kuski, joka ei kyennyt tekemään asioita oikein, ja hevonen sitten vain käytti tilanteen hyödyksi.

Ammattilaiset aina sanovat "huono ratsastaja muistaa vain ne asiat mitkä eivät onnistuneet, kun taas hyvä ratsastaja löytää sen yhden onnistuneen askeleen ja elää siinä onnistumisen tunteessa seuraavaan kertaan". Itse en löytänyt tunnista muuta positiivista kun pitkin ohjin alku- ja loppukäynnit, mutta palasinkin sitten fiilistelemään viime kevättä ja Raiskion valmennusta. Silloin Hidalgo oli paras koskaan!

Kyllä tämä tästä. Pitäisi vaan unohtaa negatiivisuus ja tekosyyt, pohtia rakentavasti mitä olisi voinut tehdä paremmin ja pyrkiä siihen.

Kuvat ovat nimenomaisesta kevään valmennuksesta Hidiksen kanssa, niistä kiitos Tiina Raitio!